Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


keskiviikko, 29. huhtikuu 2020

Shelttikasvattajan sielunmaisemaa vol. 1

Hejssan alla! 

Vaivuin MacBookin eteen iltapuhteiksi, sillä on ollut tunteita nostattavia päiviä viimeaikoina tuolla facebookin äärellä. Rakastan rotua, joka on todella suosittu. Kasvatan rotua, joka on äärettömän suosittu.Shetlanninlammaskoira, toiselta nimeltään sheltti tai kääpiölassie.  Ja ihmisiä sattuu määrältään suuren rodun pariin monenmoisia -joo antaa vaan kaikkien kukkien kukkia. Helpommin sanottu kuin tehty. Tiedän, että tämä ajatus tulee viemään enemmän aikaa, mitä alunperin olin ajatellutkaan ja siitä syystä sylkäisen ulos kaiken ajatuksen itsestäni tästä hetkestä, tältä ajalta, aiemmalta ajalta ja jostain muustakin, mistä vielä en tiedä. Tämä sielunmaisema tarvii muutaman postauksen tullakseen kokonaisena ulos. Jotta saan ulos asiat itsestäni siten, kuten haluan itseni ymmärrettävän. 

Pikaluotain itseeni ja sisimpääni: olen äärettömän nopeasti innostuva elohopea, syvennyn kiinnostukseni pariin hiustupsua myöten aina, haluan "tietää tuntea haistaa ja maistaa" kaiken mikä kiinnostaa -no en sentään maistaa, viiliä tai lauantaimakkaraa en edelleenkään ole ikinä maistanut.. Paneudun intohimoni kohteeseen täysin ja tässä tapauksessa läheiset kasvattajakaverit sanoo mua "käveleväksi KoiraNetiksi", kun sukutaulut ja niissä olevat riskit jää vaan jotenkin päähän. Samoin ne hyvät ominaisuudet. Vaalin rotua, haluan oppia lisää kaiken aikaa, niin rodun historiasta kuin sukutauluissa olevista koirista -sekä myös nuorista uusista junioreista, kenestä voi tulla rodun parissa uusia hienoja yksilöitä sekä jalostamisen tahi harrastusten saralla.Seuraan siis aktiivisesti myös rekisteröityjä pentueita -jos vaikka siellä olisi syntynyt jollekulle joku ihana näpäkkä jalostukseen sopiva yksilö. Rakastan myös näitä omia karvaturreja, vaikka oikeasti meneehän niihin välillä myös hermo. Ei kaikkiin, se on tunnustettava. Mutta yks on niin sähköjänis, että on joka paikassa aina nokka edellä vaikkei tarvisi, yks nuohoaa kaikki ruokakupit ja nuuskii kaiken mitä vois syödä -juuuuu myös pihalla.., yks  yrittää pomottaa muita, yks elää ihan omaa veteraanielämää kuningasiän äärellä, kuten hallitsija saakin ja yks on välillä niin herkillä, että ei mitään rajaa. Ja yks muuten vaan kiljukaula. Silleesti lyhyesti nuo huonot puolet. Ja silti tässä laumassa on yksi hemmetin hyvä jalostuskoira sukupolvesta toiseen, valioita sekä näyttelyiden että harrastusten saralla, yks multivalio, kaks muuten vaan Suomen näyttelymuotovaliota, yks pentu, yks upeaa jälkeä antava jalostusuros ja yks ihanainen kotikoira muuten vaan. Meidän lauma on kaiken lisäksi vaihtuva lauma. Mun koiria asuu sekä tyttärellä että ystävillä sijoituksessa tai yhteisomistajuudessa Pohjois-Suomessa, elikkä meillä on välillä lauman kokoonpano vaihtuva, välillä 7 välillä jopa 10 -riippuen ollaanko menossa näyttelyyn vaiko astuttamassa narttua jne. Ja oikeasti kaikki tulee toimeen keskenään, niin koirat kuin kissatkin. Jokainen sijoitus- tai yhteisomistajuuskoira tulee meille aina kuin lomalta kotiinsa, mikä on äärettömän tärkeää. Meillä on kotona olevasta laumasta suurin osa vanhoja koiria ja olen sijoittanut narttuja nuoresta polvesta, kun itse koen, että talon neliöt, koirille annettava aika, harrastukset, puoliso, oma työ, lapset ja kotiin annettava hoitoapu määrää sen montako koiraa voi olla. Mie en kasvata talossa olevaa koiramäärää loputtomiin juuri noista edellämainituista syistä, koska haluaisin pitää koirat hyvässä kunnossa sekä liikkumisen, aktiviteettien että turkinhoidon myötä. Enkä mie laita vanhoja koiria kiertoon sen jälkeen, kun ne on tehneet oman jalostusuransa - mummot saa elää meillä elämänsä loppuun saakka rakastettuina prinsessoina ja pojat kuninkaina -niin kauan kun niissä henki pihisee. Agnes ei ole ollut edes jalostuskoira, mutta se on meille niin äärettömän tärkeä osa perhettä, että sanat ei edes riitä sitä kuvaamaan. Niin minulle ja Jarille kuin myös meidän tytöille. En voisi ikinä kuvitella, että jompi kumpi asuisi jossain muualla. Loppu vuonna Jade jäi hoitoon poikansa perheeseen ja oltiin perheen kanssa sovittu, että Jade saa olla nyt siellä pidemmän aikaa.. Noh, varmaan mummukka tajusi asian juonen ja kuseskeli lattialle niin monta kertaa, että viikonloppuvisiitti oli tosiaan vain viikonloppuvisiitti, eikä yhtään pidempi. Voi hupsu! 

Koirat on tosiaan mulle henki ja elämä, en voisi kuvitellakaan eläväni ilman ainuttakaan koiraa. Ja kasvattamisesta on tullut toinen henkireikä, en voi käsittää, miten kovin aina hullaannun pennuista, mitä meille syntyy. Ja sama homma on koiranäyttelyt. Se on vaan sitä jotain mitä rakastan aivan täysillä. Edes agility ei oo saanut mua niin syttymään, kuten näyttelyt. Rakastan myös pitkiä metsälenkkejä koirien kans, kun niistä näkee nautinnon saada mennä pitkin teitä, mättäitä ja rapakoita. Hihnalenkit ei oo yhtään niin mukavia, eikä ne kehitäkään lihaksia samalla lailla kuin vapaana metsälenkit tekevät. Siksikin suosin sekä omille koirille että myös kasvateilleni noita vapaana tehtyjä lenkkejä. Joko talvella jäällä, metsässä tai kesällä metsässä. Nyt lähdettävä siivoomaan taloa, sielunmaisemaan uppoutuminen jatkuu myöhemmin...

 

-Maikki-

lauantai, 18. huhtikuu 2020

Uusi elämä - uudet kujeet

Heipä hei kaikki entiset ja uudet blogini seuraajat. Olen ollut aikaisempina vuosina aktiivinenkin blogin kirjoittaja, mutta ruuhkavuodet - ts. muutto toiseen maahan, kodin myynti, aktiivinen talkoolaisuus oman koirarodun yhdistyksessä lehtitoimikuntineen on vienyt mun ajan siten, että blogi on ollut todella hiljainen. Amor'jade shelttien nettisivuja olen aktiivisesti päivittänyt sekä facea sekä instaa käyttänyt, mutta tää blogi on unohtunut kokonaan. Noh, nyt tähän tulee muutos, sillä tämä tulee olemaan mun seuraava ulosantikanava kaiken muun ohella. Ja muutos entiseen on, että täällä saatte nähdä ja kuulla mun omaa privaattielämää ja pohdintaa elävästä elämästä ihan toiselta kantilta -nimittäin opiskelijan roolissa. Jep, luit oikein. Opiskelijan roolissa. 

Haaveenani on ollut lähteä lukemaan hallintoa jo pitkään. Vajaa 10v sitten jo selailin talvisin Oulun yliopiston maisteritutkinnon pääsyvaatimuksia ja mietin ja pohdin sekä maisteriopintoja että myös ammattikorkeakoulujen järjestämiä YAMK-opintoja. Kävin jopa yhtenä vuonna (olikohan se vuonna 2015) OAMK:n YAMK-infopäivän, mutta totesin saman minkä miun mieskin -mun vapaa-aika kaiken aktiivisen social lifen ohella ei vaan riitä opiskeluun. Ja niin se sitten jäi. Missään vaiheessa en ole tuota ajatusta haudannut kokonaan, sillä olen aina ajatellut, että ihmisen on aina mahdollista kehittyä ja saavuttaa jotain, kun oikein haluaa. Ja tässä sitä ollaan. YAMK-opiskelija avoimen AMK:n kautta. 

Me myytiin viime keväänä, melkein tarkalleen vuosi sitten Haukiputaalta, Suomesta meidän unelmatalo ja pakattiin vähäinen tavaramäärä ja elukat autoon ja muutettiin Ruotsiin, Tukholman alapuolelle. Me ollaan molemmat töissä täällä ja mie hyppäsin myyntiedustajan roolista takaisin sairaanhoitajan housuihin ja työskentelen vastuusairaanhoitajana somaattisella osastolla Suomikodissa Tukholmassa. Mulla on pitkä työmatka, vajaa 90km ja asumme ihan maalla, peltojen keskellä - ja tästä syystä koko sosiaalinen elämä työn ulkopuolella puuttuu. Mun elämässä ei tällä hetkellä ole ku koti, mies ja koirat elikkä illat ja viikonloput voi kerrankin käyttää ihan itselle eikä huiskaamalla siellä täällä ja tuolla. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Havahduin yhteishakuun aivan liian myöhään. Yhteishaku päättyi 1/4/2020 ja mie hokasin tuon haun edellispäivänä. Oulun AMK:een laitoin hakupaperit vetämään, mutta hakuun liittyi todella laaja ennakkotehtävä, jonka palautuspäivä oli heti viikon päästä enkä ennättänyt sitä tehdä. Niin ollen piti keksiä muut keinot opiskelun aloittamiseen, jotta saan heti käytettyä tätä mun vapaa-aikaa kunnolla ja tadaa! mun kasvattajakaveri Nina opiskelee Lapin AMK:ssa ja Nina vinkkasi mulle heti avoimen opintopolun mahdollisuudesta. Ja sillä tiellä nyt olen. Olen siis ilmoittautunut avoimen kautta opiskelijaksi, maksan opinnoistani itse ja suoritettuani tietyn määrän opintoja tätä reittiä pitkin, voin hakea suoraan tutkinto-opiskelijaksi. Koska tää nyt on se juttu, minkä mie nyt suoritan. En halua Suomeen palattuani olla edustaja forever, niin ihanaa kuin myytityö onkin. En myöskään halua olla rivisairaanhoitaja, vaan kaipaan haasteita ja tykkään vetää tiimejä -sen olen huomannut itsestäni. Niin ollen nyt seuraavat 2v menee opiskellessa Sosiaali- ja terveysalan johtaminen, YAMK -tutkintoa, joka antaa pätevyyden toimia seuraavissa rooleissa:

  • osastonhoitaja
  • apulaisosastonhoitaja
  • palvelupäällikkö
  • palveluesimies
  • projektipäällikkö
  • projektikoordinaattori
  • kehittämispäällikkö
  • suunnittelija
  • erityisasiantuntija

Aivan kuten terveydenhuollon maisterin opinnotkin, YAMK-opinnot antavat erittäin laajan koulutuspohjan työskennellä hyvin erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä. 

Ensimmäinen opintojakso mulla onkin sitten äärettömän mielenkiintoinen, mihin tämä blogi sitten liittyykin - Sosiaalinen media työyhteisöjen työvälineenä. Tarkoitus on käyttää julkista blogia yhtenä opiskeluvälineenä ja heittää tänne ajatuksia opintoihin liittyviin aiheisiin. Very intresting! Minun kanssaopiskelijat pääsevät lukemaan blogiani ja meidän tulee arvioida toistemme blogeja ja mitähän kaikkea tähän vielä liittyykään -se jää nähtäväksi. Tervetuloa siis lukemaan kriittisin silmin ja avoimin mielin! Ja tsemppiä kaikille muille opintojaksoa suorittaville! Tästä se lähtee! 

torstai, 4. heinäkuu 2019

Vuosi 2018 ja 2019 - täyttä elämänmuutosta!

Huomasin juuri, että en ole kirjoittanut blogiin kokonaiseen vuoteen. Enkä oikeastaan ihmettele, on tämä elämä kokenut vuodessa sellaisia mullistuksia -ettei vaan ole ollut aikaa. Kesällä 2018, kun S-pennut olivat pieniä -sai miun rakas aviomies työmahdollisuuden hevosten parista ja päätti tarttua siihen. Noh, miun omaa harrastustoimintaa hän on tukenut ja kestänyt :D kokonaiset 14 vuotta, niin nyt oli minun vuoro olla tukemassa. Ja tiukkaa se teki, nimittäin yksinäisyys. Jari matkasi Yhdysvaltoihin Kentuckyyn hevoshommiin Hunterton Farmille 4 kuukaudeksi. Vuorokausirytmi oli ihan päinvastainen, minä vaihdoin työpaikkaa syyskuun eka päivä, hoidin Käpälämäen yksistään, kissat ja koirat Marian ja Emmin avustuksella ja ikävöin kovasti. Pääsin käymään kaksi viikkoa Amerikassa lomalla ja niin se loppuvuosi sitten onneksi joten kuten vyöryi eteenpäin. Tuo mullistus sai aikaan suuria ajatuksia. Niin ollen sitä myöten lyhyesti ja ytimekkäästi: myytiin oma koti, kaikkien Amor'jadelaisten synnyinkoti ja meidän paratiisi. Ja alettiin miettiä mitä halutaan elämältä. Ja nyt on elämä siirtynyt Ruotsin maalle. Asutaan pientä maalaistorppaa pienessä kylässä nimeltä Stjärnhov. Tää paikka ei ole ihan keskustassa, vaan koirat ja kissat saa edelleen nauttia maalaisidyllistä, sillä tästä on noin 7km tohon pikkukylälle. Pikkukylä siinä mielessä, että ei ole muutaku golfklubi ja -rata, pikku Ica, autokorjaamo ja pizzeria. Eikä muuta! Ollaan niin herrankukkarossa, kuin olla ja saattaa. Kauriit saattaa eksyä kotipihaan, villisikoja on tavattu Jarin työpaikan lähellä ja punkkeja -niitä riittää paikoittain vaikka muille asti. Jari on siis tällä hetkellä työssä Ruotsin ravimaailman ykkösvalmentajan treenarina ja työjuhtana eli Stall Timo Nurmos on työnantaja. 

Meidän elämä on muuttunut totaalisesti, mutta koirat ja kissat on edelleen mukana, näyttelyissä käydään ja kasvatuskin jatkuu. Se vaan jatkuu tällä puolen lahtea. Tänne pääsee näppärästi joko lentäen tai laivalla Hki-Tukholma / Tku-Tukholma. Meiltä on n. 90km Tukholmaan. On niin paljon tapahtunut vuoden aikana, ettei aika riitä kaikkea kertomaan. Ehkä niitä tulee tänne kuulumisiin ripoteltua sinne tänne, jotta pääsette ajantasalle -mitä tässä oikein on tapahtunut. Kesälomaa itse täällä vietän ja liikutaan koiren kanssa PALJON. Meiltä lähtee kotipihasta suoraan pieni syrjäinen mökkitie, joka on aivan autoton arkipäivisin. Ollaan saatu liikkua aamuin ja illoin ilman hihnoja vapaasti koko porukka. Kuulumisiin! Vi hörs! <3 64849254_10220293121945305_8024014681578

Meidän pihasta ke 19.6 klo 4:30, juuri kun olen saapunut kotiin.

64790554_10220293264548870_405220010215966054620_10220363619987712_8288137475017

Mökkitie

65213789_10220339372621543_4618673741239

65496269_10220379537665644_5105694131770

Stjärnhovin golfclub

perjantai, 25. toukokuu 2018

S-pennut 3vkoa

Kyllä on myyntiedustajan ja rekkakuskin taloudessa haipakkaa, kun saadaan suunnitella kalentereita aivot sauhuten -mihin ja milloin, että pennut tulee hoidettua. Saati sitten myös ne aikuiset. Muutakin elämää pitäis olla, mie ite en kyllä jaksa lähteä edes urheilemaan sen enempää, mutta kepo on ahkera ja kulkee salilla säännöllisesti. Myyntiedustajana mulla on alueena koko Pohjois-Suomi. Raja menee Kalajoki-Ylivieska-Kajaani-Kuhmo ja siitä Suomi poikki ja kaikki siitä ylöspäin..Kaikkein parasta on, että äitikoira Dora on niin upea emä. Ei tarvitse olla pentulaatikon reunalla tyyräämässä penskoja tissille tai lääkitsemässä ketään tai mitään muutakaan -kunhan lällyttelee ja muistaa antaa tarpeeksi äitille ruokaa. Voi siis tehdä työtä täyspainoisesti pennuista huolimatta. Pitkät päivät tulee suunniteltua ajankohtiin, kun Kepo on kotona. Ja lähipaikkakunnat, kun Jari on reissussa. 

Pennut on nyt 3 vkoa ja on aika muuttaa olohuoneeseen. Olohuoneessa pennut ovat kaiken ajan nyt, kun meistä jompi kumpi on kotona. Silloin, kun olemme töissä -pennut saavat olla äitikoiran turvassa isommassa pentulaatikossa pentukamarissa -niin ei ole vaaraa että päät jää väliin kompostikehikkojen reikiin. Kompostikehikosta meillä on pentuaitaus loihdittu. Halpa ja kestävä. 

Pennut ovat S-pentue ja mulla on aina työnimet pennuille. Niin myös nytkin. Selena, Santos ja Scott ovat penskat nimeltään ja virallisten nimien mietintä on päässä kuumana. Haluan jälleen kerran nimetä pennut sekä aakkosten järjestyksen että myös vanhempien sukutaulussa esiintyvien nimien mukaan. Tuo palapeli on aina aivan ihana koota. Ja kun saa ihania oivalluksia -se on aivan paras tunne. Mie en päätä pentujen koteja vasta, kun pennut on oikeasti noin 5-6 vkoa vanhat. Otan meille Käpälämäkeen muutaman perheen tutustumaan, jos eivät ole tuttuja ennestään. Pääsääntöisesti lopullinen valinta tulee sitten vasta, kun näkee pentujen koot, rakenteet, luonteet jne. Oikean pennun pitää löytää oikea koti. Luonne on seikka, mihin nojaan paljon. Mulla on muutama haasteellinen pentu lähtenyt kotiin, jossa se onkin tuottanut isoja haasteita rohkeudellaan ja kovapäisyydellään. Meidän pennut ei ole pieniä herkkiä sohvaperunoita, joita vaan voi lällytellä - vaan usein vahvoja ja määrätietoisella koulutuksella kunnon koirakansalaisiksi kasvatettavia ROHKEITA tapauksia. Sheltillä on vanhojen aikojen myötä semmoinen "herkän ja aran rodun maine" -mikä ei kyllä paikkansa nykyään. Toki arkojakin ja herkkiä yksilöitä tai linjoja löytyy, mutta onneksi vähemmissä määrin. Se, että rotumääritelmä sanoo, että sheltti on pidättyväinen - se on ihan eri asia kuin arka. Kauan meni itselläkin oivaltaa se ero. Yritän etsiä oikeasti perheille sopivat pennut, ja joskus perhe joutuu pettymään. Mikä harmittaa minua itseäkin suunnattomasti ja perhettä se vasta harmittaakin, kun ovat odottaneet jo pentua kovin. Valintaprosessi on vaikea, pentuja arvioidaan kaiken aikaa ja luonteiden erot vaihtelee viikottain. Vaikkakin suuntaviivoja tulee heti ulos putkahduttuaan. Silti toisinaan joutuu ihan viime vaiheessa pakittamaan, että pentu ei kokonsa, luonteensa tms. puolesta olekaan paras vaihtoehto kyseiseen perheeseen. Ja kyllähän mie ajattelen sekä perheen että pennun parasta, koska muutoin koko paletti ei vaan toimi ja sitten ollaan ongelmissa. 

S-kolmikko siis muuttaa nyt olohuoneeseen ja pääsee viikon päästä "irti" eli elämään meidän arkea vapaana. Meillä pennut saavat olla lauman keskuudessa sekä sisällä että ulkona ja se on aina yhtä hämmästyttävää, kuinka isot aikuiset koirat tuota puikkokuono Shakiraa (pk. collie) myöten ymmärtävät niitä varoa. Mutta nyt on vielä vko aikaa tutustella keskenään aitauksen takaa elämää, kunnes vapaus koittaa. 

 

33303716_10217059364863399_8246310798566

Pennut pääsivät pentulaatikosta tutustumaan lattialle, erilaisille alustoille. 

 

33342765_10217060726217432_9847935366311

Selena 3vko

 

33356765_10217059369103505_3220553249488

Santos 3vko

 

33434824_10217059379103755_9367000218588

Scott 3 vko

Ihanaa vkonloppua! 3

-Maikki-

tiistai, 15. toukokuu 2018

Pohdintaa terveystarkeista..

Olen etsinyt shelttiuroksia tuleviin pentueisiin ja löysinkin nyt monta mukavaa vaihtoehtoa, mutta yksi asia KoiraNetissä on pistänyt minua kasvattajana ihmettelemään. Nimittäin silmätulokset, jotka jätetään epäilyttäviksi. PRA-peikko elää hyvinkin voimakkaasti shelttien sukutaulussa, harvoin onneksi -mutta valitettavasti silloin tällöin näitä todella ikäviä diagnooseja tulee ilmi. Ja jotta voidaan palvella sekä omaa kasvatustyötä että myös toimia rodun parhaaksi ja muita kasvattajia omalla toiminnallaan tukien -miksei näitä "epäilyttävä" diagnoosien saaneita tutkita enää jälkeenpäin? Eikö haluta oman kasvatin nimeä julkiseen PRA-listaukseen mitä norjalaisten sheltticlubi pitää yllä? Suomessakin on muutama selkeä PRA-kantaja, jotka eivät ole missään "kirjoissa ja kansissa" -mutta esim. Englannin kennelliiton sivulta tiedon saa suoraan. PRA eli progressiivinen retinaaliatrofia eli verkkokalvon etenevä surkastuminen sokeuttaa koiran edetessään, joskus hyvinkin nopeasti eli puhutaan todella tärkeästä asiasta!! Ystävälläni on PRA-toyvillakoira Sissi, joka sokeutui hyvin nuorena eli olen seurannut sairautta vuosien ajan hyvin läheltä. Enkä todellakaan haluaisi tehdä yhtään ainutta riskipentuetta vain ja ainoastaan sen vuoksi, ettei omistaja tai kasvattaja halua tulosta julki. Muutoinkin silmäpeilaukset ovat tarpeen ja tärkeät, on paljon muitakin perinnöllisiä silmäsairauksia ja osa myös ihan vanhuuden tuomia. Omassa "kotipesässäkin" on kaihipeikko, sillä D-pentueen isällä on todettu kortikaalinen katarakta -josta minulla ei ole enempää tietoa, mitä KoiraNetissä lukee. Mutta haluan kasvattini peilautettavan varmasti säännöllisesti sen vuoksi. Meidän omistajien ja kasvattajien tulisi tietää, miten meidän koirat voivat -jotta niille voitaisiin tarjota mahdollisimman hyvä elämä. <3

 

Linkki norjalaisten sheltticlubin sivuille, jossa on listattu sekä TODETUT retinopatia että PRA tapaukset

 

-Maikki-