perjantai, 25. toukokuu 2018

S-pennut 3vkoa

Kyllä on myyntiedustajan ja rekkakuskin taloudessa haipakkaa, kun saadaan suunnitella kalentereita aivot sauhuten -mihin ja milloin, että pennut tulee hoidettua. Saati sitten myös ne aikuiset. Muutakin elämää pitäis olla, mie ite en kyllä jaksa lähteä edes urheilemaan sen enempää, mutta kepo on ahkera ja kulkee salilla säännöllisesti. Myyntiedustajana mulla on alueena koko Pohjois-Suomi. Raja menee Kalajoki-Ylivieska-Kajaani-Kuhmo ja siitä Suomi poikki ja kaikki siitä ylöspäin..Kaikkein parasta on, että äitikoira Dora on niin upea emä. Ei tarvitse olla pentulaatikon reunalla tyyräämässä penskoja tissille tai lääkitsemässä ketään tai mitään muutakaan -kunhan lällyttelee ja muistaa antaa tarpeeksi äitille ruokaa. Voi siis tehdä työtä täyspainoisesti pennuista huolimatta. Pitkät päivät tulee suunniteltua ajankohtiin, kun Kepo on kotona. Ja lähipaikkakunnat, kun Jari on reissussa. 

Pennut on nyt 3 vkoa ja on aika muuttaa olohuoneeseen. Olohuoneessa pennut ovat kaiken ajan nyt, kun meistä jompi kumpi on kotona. Silloin, kun olemme töissä -pennut saavat olla äitikoiran turvassa isommassa pentulaatikossa pentukamarissa -niin ei ole vaaraa että päät jää väliin kompostikehikkojen reikiin. Kompostikehikosta meillä on pentuaitaus loihdittu. Halpa ja kestävä. 

Pennut ovat S-pentue ja mulla on aina työnimet pennuille. Niin myös nytkin. Selena, Santos ja Scott ovat penskat nimeltään ja virallisten nimien mietintä on päässä kuumana. Haluan jälleen kerran nimetä pennut sekä aakkosten järjestyksen että myös vanhempien sukutaulussa esiintyvien nimien mukaan. Tuo palapeli on aina aivan ihana koota. Ja kun saa ihania oivalluksia -se on aivan paras tunne. Mie en päätä pentujen koteja vasta, kun pennut on oikeasti noin 5-6 vkoa vanhat. Otan meille Käpälämäkeen muutaman perheen tutustumaan, jos eivät ole tuttuja ennestään. Pääsääntöisesti lopullinen valinta tulee sitten vasta, kun näkee pentujen koot, rakenteet, luonteet jne. Oikean pennun pitää löytää oikea koti. Luonne on seikka, mihin nojaan paljon. Mulla on muutama haasteellinen pentu lähtenyt kotiin, jossa se onkin tuottanut isoja haasteita rohkeudellaan ja kovapäisyydellään. Meidän pennut ei ole pieniä herkkiä sohvaperunoita, joita vaan voi lällytellä - vaan usein vahvoja ja määrätietoisella koulutuksella kunnon koirakansalaisiksi kasvatettavia ROHKEITA tapauksia. Sheltillä on vanhojen aikojen myötä semmoinen "herkän ja aran rodun maine" -mikä ei kyllä paikkansa nykyään. Toki arkojakin ja herkkiä yksilöitä tai linjoja löytyy, mutta onneksi vähemmissä määrin. Se, että rotumääritelmä sanoo, että sheltti on pidättyväinen - se on ihan eri asia kuin arka. Kauan meni itselläkin oivaltaa se ero. Yritän etsiä oikeasti perheille sopivat pennut, ja joskus perhe joutuu pettymään. Mikä harmittaa minua itseäkin suunnattomasti ja perhettä se vasta harmittaakin, kun ovat odottaneet jo pentua kovin. Valintaprosessi on vaikea, pentuja arvioidaan kaiken aikaa ja luonteiden erot vaihtelee viikottain. Vaikkakin suuntaviivoja tulee heti ulos putkahduttuaan. Silti toisinaan joutuu ihan viime vaiheessa pakittamaan, että pentu ei kokonsa, luonteensa tms. puolesta olekaan paras vaihtoehto kyseiseen perheeseen. Ja kyllähän mie ajattelen sekä perheen että pennun parasta, koska muutoin koko paletti ei vaan toimi ja sitten ollaan ongelmissa. 

S-kolmikko siis muuttaa nyt olohuoneeseen ja pääsee viikon päästä "irti" eli elämään meidän arkea vapaana. Meillä pennut saavat olla lauman keskuudessa sekä sisällä että ulkona ja se on aina yhtä hämmästyttävää, kuinka isot aikuiset koirat tuota puikkokuono Shakiraa (pk. collie) myöten ymmärtävät niitä varoa. Mutta nyt on vielä vko aikaa tutustella keskenään aitauksen takaa elämää, kunnes vapaus koittaa. 

 

33303716_10217059364863399_8246310798566

Pennut pääsivät pentulaatikosta tutustumaan lattialle, erilaisille alustoille. 

 

33342765_10217060726217432_9847935366311

Selena 3vko

 

33356765_10217059369103505_3220553249488

Santos 3vko

 

33434824_10217059379103755_9367000218588

Scott 3 vko

Ihanaa vkonloppua! 3

-Maikki-

tiistai, 15. toukokuu 2018

Pohdintaa terveystarkeista..

Olen etsinyt shelttiuroksia tuleviin pentueisiin ja löysinkin nyt monta mukavaa vaihtoehtoa, mutta yksi asia KoiraNetissä on pistänyt minua kasvattajana ihmettelemään. Nimittäin silmätulokset, jotka jätetään epäilyttäviksi. PRA-peikko elää hyvinkin voimakkaasti shelttien sukutaulussa, harvoin onneksi -mutta valitettavasti silloin tällöin näitä todella ikäviä diagnooseja tulee ilmi. Ja jotta voidaan palvella sekä omaa kasvatustyötä että myös toimia rodun parhaaksi ja muita kasvattajia omalla toiminnallaan tukien -miksei näitä "epäilyttävä" diagnoosien saaneita tutkita enää jälkeenpäin? Eikö haluta oman kasvatin nimeä julkiseen PRA-listaukseen mitä norjalaisten sheltticlubi pitää yllä? Suomessakin on muutama selkeä PRA-kantaja, jotka eivät ole missään "kirjoissa ja kansissa" -mutta esim. Englannin kennelliiton sivulta tiedon saa suoraan. PRA eli progressiivinen retinaaliatrofia eli verkkokalvon etenevä surkastuminen sokeuttaa koiran edetessään, joskus hyvinkin nopeasti eli puhutaan todella tärkeästä asiasta!! Ystävälläni on PRA-toyvillakoira Sissi, joka sokeutui hyvin nuorena eli olen seurannut sairautta vuosien ajan hyvin läheltä. Enkä todellakaan haluaisi tehdä yhtään ainutta riskipentuetta vain ja ainoastaan sen vuoksi, ettei omistaja tai kasvattaja halua tulosta julki. Muutoinkin silmäpeilaukset ovat tarpeen ja tärkeät, on paljon muitakin perinnöllisiä silmäsairauksia ja osa myös ihan vanhuuden tuomia. Omassa "kotipesässäkin" on kaihipeikko, sillä D-pentueen isällä on todettu kortikaalinen katarakta -josta minulla ei ole enempää tietoa, mitä KoiraNetissä lukee. Mutta haluan kasvattini peilautettavan varmasti säännöllisesti sen vuoksi. Meidän omistajien ja kasvattajien tulisi tietää, miten meidän koirat voivat -jotta niille voitaisiin tarjota mahdollisimman hyvä elämä. <3

 

Linkki norjalaisten sheltticlubin sivuille, jossa on listattu sekä TODETUT retinopatia että PRA tapaukset

 

-Maikki- 

maanantai, 14. toukokuu 2018

Hei vaan taas, Amor'jade blogi heräsi henkiin!

Nettisivut ja fabebook-profiili saati sitten Amor'jade faceryhmä ei vaan riitä siihen tiedonantoon tai ajatusvirtaan, mikä mulla päässä käy aina silloin tällöin. Nettisivut ovat kesken ja Amor'jade ryhmää ei vielä ihmiset ole oikein löytäneet -enkä kaikkea halua jakaa omassa faceprofiilissa, koska eihän kaikki ihmiset edes kuulu faceen. Niin ollen on virinnyt ajatus herätellä henkiin ja pari vuotta hiljaisena ollutta blogia. Hirveästi on tapahtunut näiden vuosien aikana. On syntynyt monta pentuetta, ollaan koettu monia valiojuhlia kasvattien tiimoilta eri lajeista. On tullut uusia koiria laumaan ja on lähtenyt koiria. Kaiken kaikkiaan en voi edes kertoa kaikkea yhteen päivitykseen eli oon pakotettu valaisemaan asioita aina sitä mukaa, kun ne tulee eteen.

 

Mulla on kasvamassa useita pieniä ja hiukan isompia (junnukoiria) toivon mukaan joko jalostukseen tai näyttelyihin tai sitten molempiin. Tuoreimmat kasvavat pentulaatikossa XD. Eli S-pentue on syntynyt torstaina. Pentueessa on 3 pentua, mikä on määrältään aika pieni pentue mun normaaleihin pentuekokoihin. Yhdistelmä on 

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI39859/15&ReknoE=FI45647/15

 

Selena, Santos ja Scott ovat työnimet penskoille. Syntyi todella kaunis trikkityttö, potrat soopeli- ja trikkipojat. Syntymäpainot olivat Scott (so) 278g, Santos (tri) 282g ja Selena 237g. Äitikoira Dora (Amor'jade LaToya ToyToy) on hoitanut pennut ensikertalaisena aivan uskomattoman hienosti, aivan kuin olisi aina ollut äitikoira. Pennut voi puskasti, pentulaatikko on puhdas, kasvattajan tehtävä vielä tässä vaiheessa on keskittyä siihen, että äitikoira saa ruokansa ajallaan ja pääsee pissalle. <3 Aivan ihanaa, että pentulaatikossa kaikki on hyvin -koska aina ei näin ole. 

 

Meidän pennut myydään vain ja ainoastaan koteihin, jotka aidosti ja rehellisesti haluavat tietää, onko luusto karvan alla kunnossa. Mulla on ollut muutama todella ikävä yllätys omissa kasvateissa, että vaikka koira on upea, liikkuu kuin unelma jne -todellisuus luuston kohdalla onkin ollut aivan JÄÄTÄVÄ. Pahin on miun Molly (Amor'jade Magnificant Magic Touch), jonka karvan alla kasvaa lonkkapommi. Kukaan ei olisi voinut arvata, että tuo elohiiri, pomppurotta, duracellpupu kantaa ihan äärimäisen huonoja lonkkia kropassaan. Se on energisyytensä vuoksi aina ollut hoikka, mikä on kyllä ollut sille yhdenlainen pelastus -sillä viralliset lonkkakuvat puhuivat karua kieltä. Tulos D/E ja E-lonkassa toisiksi pahinta astetta eli 2-asteen  nivelrikko. Mitä ei olisi ikinä voinut ulospäin arvatakaan. Nyt ei tiedä, onko Mollyllä minkä pituinen elämä -sillä nuo lonkat vaivaavat sitä jo nyt ja tulevat vaivaamaan loppuiän. Mollyllä menee nivelvalmisteet ja kipulääke säännöllisesti aamua iltaa, jonka jatko on kyllä ihan hirveää pohtia. En olisi ikinä kuuna päivänä voinut kuvitella tuommoista pommia, että koira ei olekaan kunnossa. Vaan on kuin vanha nivelrikkoinen ihminen odottamassa leikkausjonossa kipuineen uutta tekoniveltä.. 

 

Toivottavasti pennunkysyjät ymmärtävät tämän vuoksi kasvattajien toiveen eli luustokuvien tärkeyden. Onhan se omistajalle itsellekiin äärettömän tärkeä tieto, voiko koiran kanssa lenkkeillä edes normaalisti, saati harrastaa -vai onko se mahdollisesti niin kipeä että tarvitsee kipulääkkeen? Kukaan meistä kasvattajista ei tahdo tieten tahtoen tehdä yhdistelmiä, joissa syntyy sairaita koiria. Itse teen jalostusvalinnat koiran terveys ja luonne edellä - ja sen jälkeen vasta rodunomaisuus jne. 

 

Trikkinarttu Selena menee sijotukseen, kotia ei olla vielä päätetty, mutta pojat ovat myyntipentuja ja

lupaamatta vielä <3 

 

Pennuntuoksuisin terveisin Maikki <3

31949693_10216921050885636_8446298924137

 

maanantai, 14. maaliskuu 2016

Tanskalaisen prinsessan päiväkirja

Huh, että on aika rientänyt niin kotona ihmisillä kuin koirallakin. Prinsessa on ultrattu kahdesti (tosin vanhalla laitteella kotikonstein) kantavaksi, selkälinja on levennyt, prinsessa on laiskistunut, mutta silti edelleen olen hiukan skeptinen, miten tarina päättyy -onnellisesti vaiko miten? 

Omat odotukset ovat kasvattajalla kovat, joka varmasti vaikuttaa asiaan. Itse prinsessa nauttii täysin rinnoin raskaasta olostaan lepäilemällä lähes koko ajan. Kaksi viikkoa H-hetkeen.. jännittää jo kovasti!

 

<3

maanantai, 8. helmikuu 2016

Tanskalaisen prinsessan päiväkirja vol.3

 On vilahtanut 2 1/2 vkoa Agneksen astutuksesta. Nyt aletaan olla jännän äärellä, sillä usein nartulle tulee aamu- tai kokopäiväpahoinvointia näillä näppäimillä. "Annukka" on aina ollut kainalokoira, joten siitä ei pysty yhtään sanomaan, olisiko käytöksessä mitään eroa. Aika näyttää. ❤️ 

 

Sairastuvalla on kasvattaja, joten koirien liikkumiset on kyllä pakostakin nyt vähissä. Lepoa ja lepoa on tiedossa tämä kolmas viikko niin koirilla kuin ihmisillä. Olkaa varovaisia, ulkona on liukasta! 

~ Maikki ~