S-pennut 3vkoa

Kyllä on myyntiedustajan ja rekkakuskin taloudessa haipakkaa, kun saadaan suunnitella kalentereita aivot sauhuten -mihin ja milloin, että pennut tulee hoidettua. Saati sitten myös ne aikuiset. Muutakin elämää pitäis olla, mie ite en kyllä jaksa lähteä edes urheilemaan sen enempää, mutta kepo on ahkera ja kulkee salilla säännöllisesti. Myyntiedustajana mulla on alueena koko Pohjois-Suomi. Raja menee Kalajoki-Ylivieska-Kajaani-Kuhmo ja siitä Suomi poikki ja kaikki siitä ylöspäin..Kaikkein parasta on, että äitikoira Dora on niin upea emä. Ei tarvitse olla pentulaatikon reunalla tyyräämässä penskoja tissille tai lääkitsemässä ketään tai mitään muutakaan -kunhan lällyttelee ja muistaa antaa tarpeeksi äitille ruokaa. Voi siis tehdä työtä täyspainoisesti pennuista huolimatta. Pitkät päivät tulee suunniteltua ajankohtiin, kun Kepo on kotona. Ja lähipaikkakunnat, kun Jari on reissussa.

Pennut on nyt 3 vkoa ja on aika muuttaa olohuoneeseen. Olohuoneessa pennut ovat kaiken ajan nyt, kun meistä jompi kumpi on kotona. Silloin, kun olemme töissä -pennut saavat olla äitikoiran turvassa isommassa pentulaatikossa pentukamarissa -niin ei ole vaaraa että päät jää väliin kompostikehikkojen reikiin. Kompostikehikosta meillä on pentuaitaus loihdittu. Halpa ja kestävä.

Pennut ovat S-pentue ja mulla on aina työnimet pennuille. Niin myös nytkin. Selena, Santos ja Scott ovat penskat nimeltään ja virallisten nimien mietintä on päässä kuumana. Haluan jälleen kerran nimetä pennut sekä aakkosten järjestyksen että myös vanhempien sukutaulussa esiintyvien nimien mukaan. Tuo palapeli on aina aivan ihana koota. Ja kun saa ihania oivalluksia -se on aivan paras tunne. Mie en päätä pentujen koteja vasta, kun pennut on oikeasti noin 5-6 vkoa vanhat. Otan meille Käpälämäkeen muutaman perheen tutustumaan, jos eivät ole tuttuja ennestään. Pääsääntöisesti lopullinen valinta tulee sitten vasta, kun näkee pentujen koot, rakenteet, luonteet jne. Oikean pennun pitää löytää oikea koti. Luonne on seikka, mihin nojaan paljon. Mulla on muutama haasteellinen pentu lähtenyt kotiin, jossa se onkin tuottanut isoja haasteita rohkeudellaan ja kovapäisyydellään. Meidän pennut ei ole pieniä herkkiä sohvaperunoita, joita vaan voi lällytellä - vaan usein vahvoja ja määrätietoisella koulutuksella kunnon koirakansalaisiksi kasvatettavia ROHKEITA tapauksia. Sheltillä on vanhojen aikojen myötä semmoinen "herkän ja aran rodun maine" -mikä ei kyllä paikkansa nykyään. Toki arkojakin ja herkkiä yksilöitä tai linjoja löytyy, mutta onneksi vähemmissä määrin. Se, että rotumääritelmä sanoo, että sheltti on pidättyväinen - se on ihan eri asia kuin arka. Kauan meni itselläkin oivaltaa se ero. Yritän etsiä oikeasti perheille sopivat pennut, ja joskus perhe joutuu pettymään. Mikä harmittaa minua itseäkin suunnattomasti ja perhettä se vasta harmittaakin, kun ovat odottaneet jo pentua kovin. Valintaprosessi on vaikea, pentuja arvioidaan kaiken aikaa ja luonteiden erot vaihtelee viikottain. Vaikkakin suuntaviivoja tulee heti ulos putkahduttuaan. Silti toisinaan joutuu ihan viime vaiheessa pakittamaan, että pentu ei kokonsa, luonteensa tms. puolesta olekaan paras vaihtoehto kyseiseen perheeseen. Ja kyllähän mie ajattelen sekä perheen että pennun parasta, koska muutoin koko paletti ei vaan toimi ja sitten ollaan ongelmissa.

S-kolmikko siis muuttaa nyt olohuoneeseen ja pääsee viikon päästä "irti" eli elämään meidän arkea vapaana. Meillä pennut saavat olla lauman keskuudessa sekä sisällä että ulkona ja se on aina yhtä hämmästyttävää, kuinka isot aikuiset koirat tuota puikkokuono Shakiraa (pk. collie) myöten ymmärtävät niitä varoa. Mutta nyt on vielä vko aikaa tutustella keskenään aitauksen takaa elämää, kunnes vapaus koittaa.

33303716_10217059364863399_8246310798566