Wuhuu ja tammikuu alkakoon mahtavissa merkeissä!

Duffystä on tullut joululoman aikana iskä kahdelle kasvattajan ja allekirjoittaneen mielestä aivan täydellisen kauniille soopelipennulle! Pennut syntyivät tapaninpäivän iltana / alkuyöstä ja sain onnellisena olla mukana seuraamassa tätä ihanaa ihmettä. Pentuehan on minulle äärimäisen rakas, sillä A) Narttu Jenna on meille erittäin tuttu. Aloittelimme Ahtisen perheen kanssa näyttelyuria samaan aikaan ja perhe tuli varsin tutuksi kehän laidalla. B) Pidän todella paljon emä-Jennasta. Sen luonne, rakenne, väri, koko, pään muoto jne. on sitä mitä minä pidän narttusheltille tärkeinä. C) Pentue on Duffyn ensimmäinen Suomessa syntynyt pentue.

Duffyn ensimmäinen pentuehan syntyi Norjaan, St. Kilda's kenneliin. Pentuja syntyi 3, mutta pienin poika ei vain sitten jaksanutkaan...

Mutta tänä päivänä nämä ihanat Haukiputaan Kiviniemen pikku-unelmat ovat 1 viikon ikäiset ja voivat kaikkien onneksi vallan mainiosti. Pojasta on kehkeytymässä melkoinen pikakiituri -jota se oli kyllä heti syntymästäänkin. Kun taas tyttö on ehkä hiukan harkitsevaisempi, ainakin uni maistuu heti tissibaarivierailun jälkeen. Pojan kun pitää saada vetää emän ympäri ensin rallia, ennen kuin uni maistuu.  Ihana seurata näitä kiljukauloja eiku unelmasheltin alkuja näin läheltä. Asutaanhan me samalla paikkakunnalla. Se siitä hehkutuksesta, pitänee hiukan hillitä itteään jottei tule leuhkan maine, mutta nää vaan on niin lähellä mun sydäntä.  -Huomenna siis taas visiitti Ahtisen pentulaatikolle ja yksiviikkoiskuvia kehiin.  Ja jos kasvattaja/omistaja/Kepo-Tapsaa on uskominen, kumpikaan pentu ei taida olla myytävänä. 

Loma jatkuu sheltteilyn merkeissä. Kasvatteja on tullut treffattua, ja vielä on treffattavaakin, sillä Kajaanin näyttely on tulossa. Autan kasvattieni omistajia trimmaamaan ja kunnostamaan koiriaan näyttelyihin, joten kiirusta riittää. Aikaa pitää antaa myös omille koirille ja lenkkiä onkin tehty ihan olan takaa. On ollut surullista kuultavaa, sillä niin moni pieni sheltin alku kasvattajakavereilla on voinut huonosti. Surettaa toisten puolesta, kun itse on sitäkin puolta tässä alkutaipaleella kokenut. Ja vastaavasti on saanut iloita toisten ihanista pennuista, joita olen nähnyt kuvissa tai tavannut ihan kädestä pitäen. Samoin saa olla iloinen ystävien iloisista tapahtumista koiriensa parissa, uros kun oppii astumaan, toinen pärjää agitreeneissä, omat kasvatit treenaavat hienosti omistajiensa kanssa jne. Aivan ihanaa kuultavaa!

Aina vaan kaikki ei ole niin onnellista ja täydellisen ihastuttavaa. On sairastumisia ja ikäviäkin uutisia. Niihinkin kun eläimen omistajana ja kasvattajana tulee varautua.

Mutta iloitaan silloin kun on ilon aika, surraan kun on surun aika. Näytetään tunteet sekä ollaan ylpeitä ja onnellisia toisten puolesta. Se kantaa meitä paljon pitemmälle kuin kateus tai pahansuopuus -näin uskon.

Siispä oikein mukavaa alkavaa vuotta kaikkialle Suomen maahan! Hymyillään kun tavataan!

 

-Maikki -