Nonnih, nyt on Lahden näyttelykeikka tehty. Ajelimme Raksun alias Kepon kanssa lauantaina Lahteen Mondeo pakattuna katosta lattiaan koiratavaraa ja itse koiria. Mukana menossa meillä olii Duffy, Devil, Jade ja pikku-Agnes. Ilmoitin Jaden näyttelykehään joulukuussa ennen juoksun alkamista -tietenkin se kauan odotettu juoksu sitten alkoi 2 päivää sen jälkeen kun ilmo oli maksettu.. Duffy lähti kehään muuten vaan, Devil turistiksi näyttäytymään Eilalle sekä eräälle mukavalle kasvattajalle, jolla sattuu olemaan kaksi erittäin kaunista merletyttöstä. Agnes taas tuli tietenkin etelään, jotta Kristina näkee hänet ja että näyttelypaikat saavat hiukan tottua sen menoon. Ei ole nimittäin sitä vaihtoehtoa, että Agneksen pitäisi totutella näyttelypaikkoihin -ehei. Se neiti on kotonaan missä vaan ja milloin vaan.

 

Lauantai-iltana saavuimme Lahteen ja etsinnässä oli hotelli, mistä olin varannut huoneen. Varasin tarkoituksella huoneen pienestä hotellista, jotta 4 koiran kanssa olisi helpompi kulkea pitkin käytäviä ym. Ja toden totta, hotelli oli pienempi ja vaatimattomampi kuin normihotellit, mutta se kyllä kelpasi meille. Pääkriteerithän meillä on yöpymisissä, jotta lakanat on puhtaat, mun homenokka ei saa henkeä menemään ahtaalle sekä aamupalan pitäisi olla maittava ja monipuolinen. Noh, huolimatta siitä, että hotellimme sijaitsi Erotica-baarin vieressä, ja että huonesiivous ei ollutkaan ihan priimatasoa edellisen yöpyjän pitkiä karvoja sisältävä höylä läsötti kylppärissä karvoinen päivineen, mitä sillä nyt sitten olikaan höyläilty... yö meni oikein hyvin, koirat viihtyi, aikuiset viihtyi ja aamupala maittoi. Tosin yöunet jäi siltikin hiukan lyhyen lännäksi, kun syömäreissu Cumuluksen Huviretkessä hiukan sai matkalla pari muuttujaa.

 

Sunnuntaiaamu koitti ja saavuimme Lahden Messukeskukseen. Ja olipas siellä ahdasta! Ja aah, niin paljon uusia ja vanhoja tuttuja! Onneksi Airaksisen Satu piti minusta huolen ja huuteli niin että varmasti kaikki muutkin kuuli, että: "Maikkiiii, sun vuoroooo!!" Meikäläisen kainuulaisjuurilla siunatut leuat tahtoi lonksua koko ajan, oli aivan ihanaa nähdä kaikkia ihania ihmisiä. Olin kuin Agnes -mielissään kaikesta kivasta näyttelypaikalla!

Kehässä kävin Avo-uroksen Duffyn kanssa ja nyt kuvista jälkikäteen näen, että se seisoi hieman huonosti koko ajan tuomarien edessä, sekä lörpsötti tuota raskasta korvaansa. Liikkui ihan hyvin ja seisoi pöydällä ihan kuin pitääkin se mokoma kun joskus tekee ihan ihme temput pöydällä ja saa hävetä silmät päästä, ihan kuin ei olisi koskaan ollut pöydällä  Höh -sininen nauha eli EH-tulos.

Jadesta taas näki naamasta, että "mihin helkkariin mut on tuotu! Tai että tiedänhän mää että mihin, mutta mua vaan ei kiinnosta, mää haluan keskittyä vatsan kasvattamiseen!" Sitä ei tosiaankaan kiinnostanut esiintyä, mutta kehässä kuitenkin pyörähdettiin. Normioloissa hoikkatyttö Jade on marras-joulukuun ajan popsinut enemmän ruokaa kuin normaalisti, astutusta silmällä pitäen, ja se saikin maininnan ylipainosta. No, se ei mua haittaa, sillä se onkin ollut ihan tavoitteellista. Ihan en allekirjoita Jaana Hartuksen arviota, että Jade on KOOKAS narttu. Mittaustuloksenakin varmisti minulta, että onhan koirasi 37cm, johon minä nyökyttelin että Joo! Syksyn lapojen jumien takia sekä ylipainosta johtuen liikkuminen ei ollut Jadelle tavanomaisen sulavaa ja kaunista, joten tuloksena samoin EH. Jaden tulokseen olin olosuhteisiin nähden ihan tyytyväinen, kuvittelin mielessäni lentäväni pystykorvaisen sheltin kanssa hylsyllä ulos... Jaden turkki on nyt upea ja niin häviävä luonnon vara ensi keväänä ja kesän aikana, että seuraavat näyttelyt sillä taitaa mennä ensi syksyyn. Olin jo suunnitellut, että siirrän sen kokonaan jalostuskoiraksi, mutta Eila-kasvattajan kehut kauniista tytöstä sai mieleni muuttumaan ja seuraava etappi meillä näyttelysaralla onkin ensi syksyn sivuerkkari Etelä-Suomessa. Siitä taitaa kunnia mennä Reetalle, joka niin hienosti osasi meidät houkutella sinne suuntaan. Ja näkeehän Kristinakin sitten mustikki-riiviönsä taas, niin mikä ettei! Ja nyt laskeskelin, että Jaden mahdolliset kakarat on sen ikäisiä, että pentuluokassa voisi tehdä debyyttiä! Jipii!

Koko Lahden reissun tavoite ja kruunu oli se, että kasvattaja Eila saa nähdä kauniin kasvattinsa, joka on pentuna kokenut kovia. Ja voi sitä iloa ja tunnetta, kun nämä kaksi ihanaa tapasivat. Vesi silmässä sain vierestä seurata, kuinka Eila halasi Jadea ja tuo pieni sininen ihme oli kuin olisi tajunnut jotain. Kertakaikkisen koskettava hetki. Se oli minulle koiranomistajana palkinto tälle viikonlopulle -eikä suinkaan se että voitin "lotossa" matkalla Kajaaniin.

 

Ajelimme Lahdesta Kajaanin suuntaan tarkoituksena mennä vierailemaan armeijan harmaat aloittaneen poikamme Jarin poika Arttu luokse. Tiedossa oli mahdoton määrä peltipoliiseja, joita sai silmät tarkkana seurata. Se, että minua nukutti auton ratissa aivan kuolettavan paljon ja se että isäntä otti pari olutta matkalla ja se, että hän taisi väläytellä jotain härskejä höpötyksiä siinä vänkärin penkillä sai aikaan.. SLÄM! Ja pääsimme todella komeasti kuvaan, juuri siinä kohtaa kun ilo oli ylimmillään ja nauru raikasi Mondeossa ja ote peltipollareiden seuraamiseen herpaantui ihan hetkeksi! Kyllä hymyt hyytyi, kun silmissä vilisi 5 minuuttia pelkät punaiset pallot ja arvottiin kumpi ne tulevat sakot sitten maksaa... hieman lohtua toi puhelu Kristinalta, jonka olen monesti todennut olevan samanlainen tohelo kuin minä itsekin. (Anteeksi vaan Krisu, mutta nyt paljastuu, että ajoit kanssa peltipoliisiin kotimatkalla. Ja jos sua lohduttaa, niin mää ajoin lujempaa )  Että Savonmuan postia odotellessa.

 

Jade aloitti nälkälakon Lahdessa sunnuntaiaamuna. Ennen niin suursyömäristä kehkeytyi kummallinen ruuan näykkijä, jolle ruoka ei maistu. Samoin olin havaitsevinani sitä paljon puhuttua "kiinnitysvuotoa" sunnuntaiaamuna, joten toivon totisesti että espanjalaiset pullat ois hyvin Jaden uunissa. Hyvin vahvasti siltä näyttää. 

 

Tässäpä vielä Duffyn ja Jaden arvostelut näyttelystä.

 

Tuomari: Jaana Hartus

AVO EH Nice Try Dazzling Duff

Keskikokoinen, keskivahva, erittäin tiivisrakenteinen, lihaksikas uros. Hyvät raajat. Hyvä pään kiila, mutta sivulta turhan syvä. Voimakas kuono-osa, reilusti taittuneet hieman raskaat korvat. Hieman pyöreähköt silmät. Erinomaiset kulmaukset, tehokkaat terveet liikkeet. Erinomainen karva.

Suhtautuminen tuomariin: 1.

 

NUO EH Golden Rose Dream Come True

Keskikokoa kookkaampi, mittasuhteiltaan ja luustoltaan oikea narttu. Varsin hyvä pää, vaikka varsin voimakas ja pyöreähkö kallo-osa. Hieman kevyet korvat. Hyvä kaula. Esiintyy tänään turhan tuhtissa kunnossa. NOrmaalit kulmaukset, liikkuu kovin epävakaasti edestä. Hyvä karva.

Suhtautuminen tuomariin: 1.

 

Terveisin; Maikki