On mätsäreitä, on näyttelytreenejä, on lenkkeilyä, on yhteislenkkejä muiden koirien kanssa, on näyttelyitä, on eläinlääkärikäyntejä, on koulutuspäiviä, on ruuanostoreissuja. Kaikenlaista oheistoimintaa liittyy koiran omistamiseen, vaikka ne eivät ole varmaan mielessä ensimmäistä koiraa ostaessa. 

Kyllä sitä oli niin tietämätön kaikesta, kun Nikiä (Funnytail Gin Tonic) meille Minnalta haettiin. Minnaa on kiittäminen siitä, että kiinnostus Shetlanninlammaskoirat ry:een heräsi samantien. Ja tuota karvakorvaa kiittäminen siitä, että kiinnostus ja rakkaus tuohon ihanaan rotuun vain kasvoi. On päiviä, jolloin tekisi mitä vaan koiriensa puolesta ja on päiviä, kun tuntuu, että jonkun voisi lähettää kuuhun.. varsinkin kun yöllä joku hoksaa auton äänen tieltä ja alkaa hel****moinen haukunta ja puhina, tai kun joku on hoksannut kaivaa roskapöntöstä jotain mielenkiintoista syötävää, tai kun jollain on ikeniä kutittanut ja on pitänyt purra bikinien soljet, rintaliivin hakaset, tietokoneen johdon poikki, kännykkälaturin johdon poikki ja olohuoneen lipaston valojohdon poikki.. sehän ei vähennä yhtään potutusta, että itse on jättänyt kaiken tuon näkösälle tai vaatekaapin liukuoven raolleen..

 

Mutta on ne niin ihania! Mätsärit ja muu ohjelma on niin pieni osa koiran arkea tavallisessa perheessä, joidenkin perheessä ne eivät näy ollenkaan. Kaiken a ja o on antaa lemmikilleen rajoja ja rakkautta, ruokaa ja huolenpitoa. Sen kun muistaa, pärjää jo pitkälle. Tuleville Amor'jade-pennuille toivotaan sitten rakastavat kodit, näyttely- tai agilitykiinnostus on sitten pelkkää plussaa. Yhteydenpito kasvattajaan on toivottua.

Itse nauttii niin kovin näyttelypaikalla, kun kokoamme Nice Try-leirin Duffyn kasvattajan Giten ympärille. Saati jos olen menossa Itä-Suomeen, hakeutuu silmät heti, että missäs Funnytail-Minna taikka Muffy-emän omistaja Laura luuraa. Ja vieläpä pikkupeikko istuu olkapäällä, joka muistuttelee minua katsomaan näyttelyitä myös Lahden suunnasta, jotta Eila-kasvattaja näkisi, kuinka hienon neidon hän on kasvattanut meille! Itsestä ja omasta luonteestaan riippuen "koiraelämä" voi synnyttää elämän pituisia ystävyyksiä, mikä on mielestäni rikkaus. Kenenkään ei pidä olla yksin, vaan tarvitaan toinen rinnalle. Olkoon se kaukana tai lähellä asuva ihminen tai pieni mantelinmuotoisillaan silmillään katsova sheltti.

-Maikki-