Heissulivei ja rastui harasoo! Niinhän siinä sitten kävi, että tätit Kuivala ja Hiljanen laittoi viisaat päät yhteen tässä männä keväänä ja päätti lähtiä juhannuksen viettoon Itä-rajan taakse, Pietariin. Ja kera koirien tietty!

Matkaan saimme Keskelt Korpee-Miran, joka ristittiin virallisesti sekä muonittajaksi että juottajaksi, mutta joutuipa pääsipä Mira myös pissittäjäksi jne tuolla reissulla..

Matka oli täältä Oulun takaa suunniteltava siten, että matkaan lähtevä Duffy vois hyvin, joten karautimme Suomipojan kans ensin torstaina Kuopijoon Maijun luo yöksi, josta sitten hyppäsimme perjantaiaamuna koirabussin kyytiin. Menomatka kului rattoisasti -niinkuin aina ja bussissa oli hilpeä tunnelma. Hilpeä tunnelma jatkui aamuun saakka, kunnes pääsimme hotellin aamupalapöytään. Phtyi -mitä eväitä -mie ranttuna tyttönä vain pyörittelin pikkueväitä lautasen reunalta toiselle. Ja eiku maha kurnivana sitten näyttelypaikalle.

Näyttelypaikka sijaitsi paikallisen kauppakeskuksen yläkerrassa -sisätiloissa. Kehät olivat hyvänkokoiset, mutta ihmisiä ja koiria oli paljon. Melkoista tungosta olikin kehien reunoilla. Saatuamme maksettua ilmomaksut ja numerolaput kouraamme, parkkeerasimme vankkurimme, koirat Duffy, Vilma sekä Topi kehän 6 reunalle. Samassa kehässä oli ensin colliet ja tutustuimmekin aivan mahtaviin collieihmisiin -onnea vielä Mirjalle ja muulle Kangasvuokon poppoolle uusista Venäjän valioista!

Lauantain shelttimenestys jäi meikäläisen kohdalta melkoisen laimeaksi. Tuomari oli erittäin tiukkalinjainen, jonka huomasimme jo hänen arvostellessaan collieita. Duffylle miss Natalia totesi heti, että hän on "totally english line judge" ja Duffyn pää liian vahva, joten tämän päivän tulos EH. Plääh! Sarin Vilma eli Pikikuonon White Pepper olikin enkkulinjaisena jo paljon tuomaria miellyttävämpi ja sain kunnian esittää sinistä tyttöä täti Natalialle. Vilma sai hienosti ERInomaisen ja sijoittui 2:ksi. Ei paha! Topi-topsukka eli Sarin Bichon Havanais-hurmuri oli kehässään ainut osallistuja, mutta tuomarin mielestä niin laatupoika, että Topsukka oli ERI 1 PU 1 ROP saaden Venäjän sertin ja cacibin. Ihan mieletöntä!

Sunnuntaiaamu koitti ja täti Kuivala lähti näyttelypaikalle koirineen täysin ilman mitään odotuksia, sillä sunnuntain tuomari oli venäläinen täti Valentina. Koska minun lyhyen näyttelyasettajakokemukseni mukaan venäläiset tuomarit eivät ole kovinkaan korkealle arvostaneet armaita jenkkisukuisia koiriani -päättelin meidän lähtevän sunnuntaina Pietarista maitojunalla kotiin. Noh, valioluokka alkoi ja kilpakumppaninamme oli venäläinen soopelivaliopoika. "Juhuu -varma tappio!" -ajattelin.. Lähdimme kuitenkin kehässä ravaamaan niinkuin pitääkin -kunnes hihnan päässä alkoi tapahtumaan kummia. Mitä Mitä Mitä!?! Duffy kyykkää -KYLLÄ! Sitä itteään! Kesken ravin!! Hmmm... se edellisen päivän liha-ateria mitä Sari tarjosi venäläiseen tyyliin hotellihuoneessa teki tehtävänsä. Arvatkaapa oliko täti Kuivala itkun partaalla? Valioluokan esiintyminen, kehässä kesken ravin -ja koira pukkaa ripulia.. Niinpä Pikikuonon täti sai ottaa jalat alleen ja tulla auttamaan kehäsiivousta, kun siivouspartiot ei halunneet tulla. 5 minuuttia sitten luututtuamme sekä koiran perskarvoja, että lattiamattoa -arvostelu jatkui. Tuomari ei halunnut Duffyä pöydälle vaan kopeloi sen lattiatasolta. Ja taas mie aattelin, että pläh -häviö on varma. Niinpä katselin siitä vierestä, kun venäläinen valiokoira arvosteltiin mukavia jutustellen pöydällä kopeloiden jne. Mie siinä kehässä seisten katselin varmaan jonnekki horisonttiin, ku en siis yhtään tajunnu. KUNNES se venäläinen kisakumppani tuli kätteleen ja onnittelemaan meitä -VOITOSTA! Minä että Mitäh?!?

Menin kehästä leiriimme, kuin halko ois pudonnu päähäni. Duffy voitti luokan, ollen PU 1 sai SERTIN ja CACIBin -juuri ne mitä tultiin hakeen! Kyllä siinä oli itku kurkussa taas nelikymppisellä naisella, joka säälien pussaili ripuloivaa koiraansa. Täytyi Duffyllä olla kyllä mahassa huono olo, kun kehään lähdettiin -koirarukka.

Sarin Vilma esiintyi meidän jälkeen kehässä ja hävisi hienonhienosti kauniille trikkitytölle saaden ERI 2 varasert. Samaisesta trikkitytöstä tuli sitten ROP, ja Duffystä VSP. Meikäläisen fiilistä ei yhtään himmentäny VSP, koska saimme mitä haimme. Kolmannen cacibin ja miun pikkukoirasta leivottiin siis tuore Russian Champion! Voi Pus Pus!

Muutama tunti odotettuamme oli jälleen Topi-topsukan vuoro esiintyä ja jälleen kerran herra oli ERI 1 PU 1 ROP SERT ja CACIB. Ihan upeeta! Kyllä me Miran kans ylpeänä katsottiin jälleen Sarin ja Topin esiintymistä ryhmäkehässä. Onnea vielä!

Näissä fiiliksissä lähdimme sunnuntai-iltana kohti koto-Suomea. Monta uutta valiota oli meidän bussissa, monta cacibin saanutta jne. Aivan mahtavaa sakkia! Terveisiä koko porukalle!

Yön tunteina matkasimme ensin bussilla, sitten kahdella junalla kohti Haukipudasta. Tänään on sitten palautumispäivä -Venäjän muotovaliokoiran kanssa.

-Maikki-