Let it snow, let it snow, let it snow..

Niin on joulukuu kääntynyt kalenterissa ja hässäkkä Käpälämäessä jatkuu. Kiirettä on pitänyt, ihan hävettää kuinka vähän olen ollut yhteydessä ja kirjaamassa mitä meille kuuluu. Toki normaali päivätyö ja 8 koiraa talossa antaa hiukan raameja tälle tohinalle. Koirat kun on hoidettava, ruokaa laitettava, taloa siivottava, pentua opetettava, hellua paijattava, lapsia kuskattava, pyykkiä pestävä, nätotreeneissäkin on oltu koirien kanssa jne.

Tänään on erityinen päivä. Mein ihana, rakas, komea, soopelipoika -elämäni koira Duffy täyttää tänään 5 vuotta. Haluan näin bloginkin välityksellä välittää kiitokset kasvattaja-Gitelle ihanasta koirasta, jonka myötä elämäni on muuttunut täysin. Eikä loppua näy. Fi MVA-tittelin myötä haasteet ja tavoitteet on nyt muissa maissa ja agilityssä. Terveiset ja onnen toivotukset myös Haapajärven suuntaan Ihanaiselle nartulle Danille (Nice Try Dashing Dusty), siskolikalle, joka pyöräytti mahtavan pentueen keväällä meillä. Hälsningar och puss och kram till St. Kilda's, var bor Pia (Nice Try Delightful Dee). Pia har jättefina barn, till exempel två INT Champion Kevin och Dustin.

Tänään on spesiaalipäivä siinäkin suhteessa, että C-pentueen emä Cherry palaa takaisin kotiinsa reilu 2 kk visiitin jälkeen. Iso halaus sekä Cherrylle että Sarille, jotka jatkavat keväällä agilityn parissa kisaamista.

Cherokee-kakara pääsee tänään Wickströmin Kaisan syyniin - on siis eläinlääkäritarkastuspäivä. Pentu onkin harjoitellut jo autossa matkustamista viime viikonloppuna, kun kävimme pikku-Ceron kanssa leikkimässä pikku-Hugon kanssa. Hugeli-kugeli on muutaman viikon vanhempi bichon frise-pentu, joka asustelee veljeni perheessä. Eikä voi uskoa, kuinka aluksi pieni 6-vkoinen shelttipentu katsoo ihmeissään ja hiukan peloissaankin puolta suurempaa sähköjänistä - ja jo hetken päästä aloittaa hurjan pentuleikin. Kyllä sai nauraa!  Cherokee-boy osaa matkustaa hienosti autossa, ihan hiljaa ja rauhassa. Ei kuolaamista, ei oksentelua tms. Toivon mukaan viikon päästä matka Kajaaniin menee yhtä hyvin.

Siispä reilu viikko vielä pentuelämää, jonka jälkeen talo hiljenee -ainakin osittain ja normaali elämänrytmi käynnistyy jälleen. Ihanaa on ollut, mutta aikaa viepää.

Terveisin; Maikki